kohta kaduttaa :)

Oon vähän huono bloggaaja, ku päivitykset tulee tälleen kerran kuussa.. Mut ei se mitään, parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

Tää helmikuu on ollu oikeen herkuttelun kuukaus. Sovittiin puolison kanssa, että aloitetaan maaliskuussa paasto, joten nyt on tullu vedettyä pullaa naamaan oikein kunnolla!! Eilen olin niin epätoivoinen, että aloin syömään leivontasuklaata, kun teki mieli makeaa ja karkkilaatikko tarjoo tyhjyyttään!

Kirkon mukaan paastonaika alkaa laskiaistiistain jälkeen tuhkakeskiviikkona ja jatkuu aina pääsiäiseen asti. Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisesta pään päälle. Se oli katumuksen ja parannuksen vertauskuva. Meidän paasto alkaa kuitenkin vasta maaliskuun ensimmäinen päivä, sillä mulla on tänään synttärit. Vielä saa vähän herkutella. Kuka nyt haluis omissa synttärijuhlissa syödä vaan porkkanoita? Lauantaihin asti siis vielä makiaa mahan täydeltä ja sitten sunnuntaina aletaan katumaan sitä :D

Paastota voi monella tapaa. Usein paasto yhdistetään syömättömyyteen, mutta muullakin tapaa voi paastota. Jotkut jättävät ruokavaliostaan pois esimerkiksi lihan, kahvin, sokerin tai viljan.. Kaikille ei kuitenkaan sovi ravinnosta paastoaminen, joten vaihtoehtoja kyllä riittää. Nykypäivänä, jossa melkein hukumme median ja internetin tarjoamaan tietotulvaan, voikin miettiä, olisiko hyvä paastota vaikka netin käytöstä tai facebookista? Ottaa käteen sanomalehti tai oikea kirja ja lukea sitä? Oikeasti soittaa kaverille, viestin sijaan, tai jopa kokeilla onnea ja mennä pimpottamaan ovikelloa? Siinä olisi varmaan iloinen yllätys molemmille, jos ystävä on kotona. Paastota voi puhumisesta tai kiroilemisesta, stressaamisesta, kiukuttelusta tai jopa ihmisistä. Välillä on hyvä ottaa omaa aikaa, muuten niin hektisen arjen keskellä.. Paasto kestää 40 päivää ja yötä, joten joitakin vaihtoehtoja voi olla vaikea toteuttaa. Mutta jutun ihanuus onkin siinä, että paastosta voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa. Ainoana jippona, ettei paastosta tee itselleen liian helppoa. Täytyy muistaa miksi paastoaa, koska muuten siinä ei olisi mitään järkeä. Jotkut tekee sen uskonnollisista syistä, toiset terveydellisistä, muut sen takia, koska siitä on kovaa vauhtia tulossa trendi juttu ;)  

Minä ja puolisoni paastotaan herkuttelusta ja lihasta. Puolisoni on ammatiltaan kokki, joten voi tehdä tiukkaa olla töissä kaikkien herkkujen keskellä, saamatta maistaa niitä.. Ja miten mä käynkään kaupassa, kävellen karkkiosaston ohi, ilman kiusausta? Neljäkymmentä päivää!! Mutta mulla on täys luotto siihen, että houkutuksista huolimatta, molemmat meistä selviää haasteesta. Perheen pienin, josta on juuri tullut lihansyöjä, ei ole mukana paastossa.

Näin siis vaihtuu meidän kuukaus. Kuukauden saldo: viisi uutta pehmolelua. Täytetty ja viimeistelty. jou! 

Helmi :)

Tammikuu meni. Ensimmäisen kuukauden saldo oli 4 pehmolelua :) Ystävän syntymäpäivä, joka oli kuukauden viimeisenä päivänä, motivoi saada neuletyön ikävämpi puoli hoidettua. Niinpä en vain päätellyt sitä yhtä pehmistä, jonka aioin antaa lahjaksi, vaan ne kaikki päättelyä vaille valmiit örkit. Tadaa!

Tämä örkki lensi pesästä :)

Tästä vuodesta on tulossa erilainen. Vaikka mun tipaton vielä jatkuu, niin luvassa on paljon hauskoja juhlia, matkailua, iloa ja onnea! Tästä tulee erilainen sen takia, koska nyt mä olen äiti. Sen ei tarvitse tarkoittaa huonoa erilaista, vaan uudenlaista ja varmasti hauskaa erilaista. Siideripullon sijaan tuttipullo ja alennusmyynnistä mukaan vaipat :)

Mulla on tälle vuodelle suuret odotukset. Nyt helmikuussa mulla on synttärit, on ystävänpäivä ja laskiainen. Blinejä, hernerokkaa, pullia vaahdolla ja mäen laskua. Ihanaa päästä toteuttaa itteensä lapsen kautta. Nyt mulla on taas hyvä syy kieriä lumessa ja rakentaa lumiukkoja. Vanhentuminen ei mua haittaa. Mä oon just sen ikänen, kun musta tuntuu. Välillä kiukuttelen kuin pikku lapsi, välillä olen järkevä aikuinen, useimmiten kuitenkin huoleton teini, ja jos puolisolta kysytään, niin varmaan ikäloppu mummo, joka vaan neuloo :) Just siltä, kun musta tuntuu.

Ps. Alkakaahan kaverit tekee niitä lapsia, niin saadaan noille leluille uus koti ;)

Alkuun humussa

Mun Langoista eroon-projekti on lähtenyt käyntiin hyvin. Nyt puikot kulkee mukana minne meenkin, vaikka en välttämättä ehtiskään neuloa. Ne ei paina mitään ja menee muutenkin pieneen tilaan. Päivä kahveilla tai illalla, kun vauva jo nukkuu, neulominen menee siinä leffaa kattoessa. Kiitos siis kaikille tsempistä, jotka ootte kannustanu mua facebookissa :)

Oon ollu jo aika tehokas. Mulla on kolme ja puoli valmiiksi neulottua, viimestelyä vaille valmista pehmolelua. Neulon niitä mielelläni, mut viimeistely ja päättely on se työn tylsempi puoli. Sen takia ajattelinki, että täytän ja huolittelen sitte useamman kerralla, nyt vaan puikotan menemään.

Tietenkin mun päivään kuuluu aina muutakin kuin neulomista. Näin vasta aloittaneena kokopäiväisenä äitinä, oon yllätyksekseni huomannut, että suunnitelmia on välillä muutettava lennosta. Vauva-arki ei oo mitenkään rutiinin omasta ja oma aika jää usein kakkos sijalle. Vaikka kyllähän siitä varoteltiin jo ennen vauvan syntymistä, mut todellisuus iskee usein vasta, kun itse elää sen kanssa. Eikä se mitään haittaa, kuka muka haluiskaan enää käydä rauhassa suihkussa tai käydä pitkällä lenkillä, kun näkee oman prinsessan hymyilevän veikeesti ja niin iloisesti? Sen takia viimenen asia josta voisin stressata, on se että pääsenkö langoista eroon vai en! Pääasia on, että koko muu systeemi toimii. Pyykit, vaipat, puklut, ruoka, tissit, leikit, ulkoilut ja uni, tämä viimenen koko perheen osalta, sitte vasta se "ylimääräinen" oma aika neulomiselle. Langat jää siis nähtäväksi, onhan tässä vielä kokonainen vuos aikaa.

Ja ettei kukaan ymmärrä väärin. On mulla elämä. Tietenki toteutan itteeni ja mun elämää vaan vähän eri tavalla kuin ennen. Yritän silti osallistua kaikkeen, johon olisin ennen vauvaakin osallistunut. Tarviin aikaa esim. urheilulle. Mun tietojen mukaan jokeltelu ei polta yhtään niin paljon kaloreita, kun sen pitäis! Jumppaaminen vauvan kanssa on ihan kivaa, mut välillä on myös tervettä jättää pikkunen muutamaks tunniks isänsä kanssa keskenään ja lähtee esim ystävän kanssa uimaan. Mun ei tarvii enää hillua viikonloppuna aamu viiteen asti pahoinvoivana tanssilattialla, mut mä voin silti käydä lounastreffeillä mun ihanien kanssa ja kutsua ihmisiä illalla kylään. Jos ja kun vauva huutaa, niin se on vaan luonnollista. Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu :)


Niin ku jo aikasemmin totesin, että alussa sitä aina innostuu! Katsotaan, miten mun käy ;)

Vuoden 2015 langoista eroon projekti

Mä rakastan lankoja. välillä on kuitenkin luovuttava vanhasta, jotta voi tehdä tilaa uudelle. Niinpä mun uuden vuoden projekti/lupaus onkin päästä mun rakkaista eroon, ennen kuin hankin uusia tilalle. 

Mä en oo mikään himo neuloja. Neulominen kuuluu kuitenkin mun joka vuotisiin tekemisiin, joka on aktiivisimmillaan ennen joulua. Silloin tehdään viime hetken joululahjat, tai hävitettyjen lapasten tilalle uudet. Jokaisen pikkuprojektin jälkeen jää kuitenkin minirulla lankaa, jota on liikaa heitettäväks pois, mut liian vähän mihinkään suurempaan projektiin. Olen siis vuosien varrella koonnut mainittavan kokoisen kokoelman minirullia! Kaiken lisäksi oon myös toiminut hylättyjen lankojen orpokotina ja pelastanut kaverien nurkissa lojuneet lankakerät kaatopaikka kohtalolta. 

Eikä tässä vielä kaikki

Lankoja siis. Ennen kuin hukutan mun pikku perheeni lankoihin, on aika ryhtyä hommiin. Uudenvuoden lupaus 2015 kuuluukin, että ennen kuin ostan uusia lankoja, vanhoista on päästy eroon. Aloitin vuosi sitten neulomaan jämälangoista pehmoleluja, jotka täytin vanulla. Mun yllätykseksi  niistä tuli lähipiirissä iso hitti, joten innostuin tekemään niitä lisää. Nyt kaikki mitä oon tähän asti neulonut, noin tusina leluja, on saanut uuden kodin. Näitä aion siis jatkossakin tehdä. Vauva buumi on pikkuhiljaa valloittanut munkin kaveripiirin, joten pehmikset tulevat varmasti tarpeeseen :) Leluilla ei oo mitään tiettyä kaavaa jota seuraan, joten kaikki on oman näköisiä. Jännittävintä onkin lopussa, kun otus saa viime silauksessa silmät ja nenän.

Yksi pehmis on vielä jäljellä ja se on mun prinsessan.

Tän blogin on tarkotus motivoida mua, jotta onnistun. Liian usein käy niin, että into loppuu jo ennen ku on päästy ees kunnolla vauhtiin. Sen takia tein tästä virallista. Päivittelen tänne mun lanka tilannetta ja ehkä välillä muutakin. No niin, ja eikun puikottamaan :)