Alkuun humussa

Mun Langoista eroon-projekti on lähtenyt käyntiin hyvin. Nyt puikot kulkee mukana minne meenkin, vaikka en välttämättä ehtiskään neuloa. Ne ei paina mitään ja menee muutenkin pieneen tilaan. Päivä kahveilla tai illalla, kun vauva jo nukkuu, neulominen menee siinä leffaa kattoessa. Kiitos siis kaikille tsempistä, jotka ootte kannustanu mua facebookissa :)

Oon ollu jo aika tehokas. Mulla on kolme ja puoli valmiiksi neulottua, viimestelyä vaille valmista pehmolelua. Neulon niitä mielelläni, mut viimeistely ja päättely on se työn tylsempi puoli. Sen takia ajattelinki, että täytän ja huolittelen sitte useamman kerralla, nyt vaan puikotan menemään.

Tietenkin mun päivään kuuluu aina muutakin kuin neulomista. Näin vasta aloittaneena kokopäiväisenä äitinä, oon yllätyksekseni huomannut, että suunnitelmia on välillä muutettava lennosta. Vauva-arki ei oo mitenkään rutiinin omasta ja oma aika jää usein kakkos sijalle. Vaikka kyllähän siitä varoteltiin jo ennen vauvan syntymistä, mut todellisuus iskee usein vasta, kun itse elää sen kanssa. Eikä se mitään haittaa, kuka muka haluiskaan enää käydä rauhassa suihkussa tai käydä pitkällä lenkillä, kun näkee oman prinsessan hymyilevän veikeesti ja niin iloisesti? Sen takia viimenen asia josta voisin stressata, on se että pääsenkö langoista eroon vai en! Pääasia on, että koko muu systeemi toimii. Pyykit, vaipat, puklut, ruoka, tissit, leikit, ulkoilut ja uni, tämä viimenen koko perheen osalta, sitte vasta se "ylimääräinen" oma aika neulomiselle. Langat jää siis nähtäväksi, onhan tässä vielä kokonainen vuos aikaa.

Ja ettei kukaan ymmärrä väärin. On mulla elämä. Tietenki toteutan itteeni ja mun elämää vaan vähän eri tavalla kuin ennen. Yritän silti osallistua kaikkeen, johon olisin ennen vauvaakin osallistunut. Tarviin aikaa esim. urheilulle. Mun tietojen mukaan jokeltelu ei polta yhtään niin paljon kaloreita, kun sen pitäis! Jumppaaminen vauvan kanssa on ihan kivaa, mut välillä on myös tervettä jättää pikkunen muutamaks tunniks isänsä kanssa keskenään ja lähtee esim ystävän kanssa uimaan. Mun ei tarvii enää hillua viikonloppuna aamu viiteen asti pahoinvoivana tanssilattialla, mut mä voin silti käydä lounastreffeillä mun ihanien kanssa ja kutsua ihmisiä illalla kylään. Jos ja kun vauva huutaa, niin se on vaan luonnollista. Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu :)


Niin ku jo aikasemmin totesin, että alussa sitä aina innostuu! Katsotaan, miten mun käy ;)